Dekkari on tarina, jossa kerrotaan rikos ja pyrkimys ratkaista se, ja se on ominaista, koska lukija tietää tosiasiat samaan aikaan kuin hahmot, toisin kuin salapoliisi, jossa murhan yleensä huomaa etsivä tai poliisi. Eräitä dekkarien tärkeimpiä kirjoittajia ovat Edgar Allan Poe, Agatha Christie ja Arthur Conan Doyle.
Dektiivitarinoissa on yleensä nopea tahti ja yllättävä loppu, ja ne ovat täynnä jännitystä. Usein murhaaja on odottamaton hahmo, ja lukijan on selvitettävä, kuka hän on tarinaan jääneiden vihjeiden kautta.
Hyvän dekkarin kirjoittamiseen on tärkeää luoda salaperäinen ilmapiiri, ja lisäksi tarvitaan joukko mielenkiintoisia ja arvoituksellisia hahmoja. Murha on yleensä vain tarinan lähtökohta, ja todellinen arvoitus on selvittää, mikä motivoi murhaajaa ja miten hän teki rikoksen.
Poliisitarina - Määritelmä, tyypit ja ominaisuudet
https://www.youtube.com/watch?v=MGbINCXwohI
Poliisitarinan ominaisuudet
https://www.youtube.com/watch?v=NHPrH0jBQoQ
Dekkaralla on yleensä monimutkainen juoni tai argumentti.
Dekkariromaanille on ominaista se, että lukija tietää rikoksen tosiasiat jo alussa, toisin kuin mysteeriromaanissa, jossa lukijalla ei ole aavistustakaan ja hänen on löydettävä rikoksen elementit tarinan edetessä.
Dekkarassa etsivä on yleensä päähenkilö ja usein tarinan kertoja. Dektiivitarinat ovat usein yhteiskuntakriitikkoja.
Poliisigenre kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
Dekkarin hahmot esitetään yleensä ihmisinä, joilla on omat motiivinsa ja sisäiset ristiriidansa.
Etsivä, murhaaja ja uhri ovat kolme poliisitarinan keskeistä hahmoa. Etsivä on päähenkilö ja se, joka ratkaisee mysteerin. Murhaaja on konna ja uhri murhattu.
Etsivän on käytettävä älykkyyttään saadakseen selville, kuka murhaaja on. Sinun on analysoitava vihjeitä ja faktoja päästäksesi totuuteen. Joskus etsivää voi auttaa kumppani tai poliisikoira.
Murhaaja on yleensä älykäs ja laskelmoiva henkilö. Usein tappajan motiivina on raha tai ahneus. Joskus tappaja voi olla impulsiivinen ja epävarma.
Uhri on yleensä syytön henkilö. Joskus uhri valitaan sattumanvaraisesti. Toisinaan uhri valitaan, koska hänellä on jotain, mitä tappaja haluaa tai tarvitsee.
Rikostarinassa lukija ei useinkaan tiedä loppuun asti, kuka on syyllinen.
Rikostarinassa lukija ei useinkaan tiedä loppuun asti, kuka on syyllinen. Tämä on osa genren vetovoimaa, sillä lukija yrittää jatkuvasti arvata, kuka tappaja on. Usein tappaja on joku, joka ei ole ilmeinen alusta alkaen, mikä tekee dekkarista entistä mielenkiintoisemman.
Dektiivitarinat ovat yleensä synkkiä ja uhkaavia, ja niiden jännityksen ilmapiiri pitää lukijan jännityksessä.
Dektiivitarinat ovat yleensä synkkiä ja uhkaavia, ja niiden jännityksen ilmapiiri pitää lukijan jännityksessä. Juoni pyörii yleensä rikoksen ympärillä, ja lukija jää usein kiinni tutkimuksen keskelle yrittäessään selvittää mysteeriä hahmojen kanssa.
Näillä tarinoilla on usein yllättävä loppu, sillä syyllinen usein osoittautuu odottamattomaksi.
Dektiivitarinoita voi olla hauska lukea, sillä ne tarjoavat jännittävän tavan viettää aikaa. Jos pidät mysteereistä ja rakastat tietää, kuka teki rikoksen, nautit todennäköisesti tämän genren lukemisesta.
Dektiivitarinoilla on yleensä yllättävä tai odottamaton loppu.
Lukija saattaa olla kiinnostunut juonesta ja hahmoista. Dekkarit tarjoavat usein mysteerin, joka lukijan on ratkaistava. Dektiivitarinat voivat olla hauskoja, pelottavia tai dramaattisia. Jotkut rikostarinat keskittyvät rikoksen tutkimiseen, kun taas toiset keskittyvät rikollisen takaa-ajoon.
